Syysrypsin ja -rapsin viljelyn onnistumisen ratkaisee talvehtiminen ja erityisesti kevään sääolosuhteista selviäminen, kun päivä- ja yölämpötilojen erot voivat olla suuret.
Syksyllä tehtävät toimenpiteet tähtäävät hyvän ja elinvoimaisen kasvuston perustamiseen. Syysrypsin ja -rapsin kasvupaikaksi valitaan mieluiten viettävä peltolohko, joka ei ole maalajiltaan kokonaan savimaata. Lohkon vesitalouden tulee olla kunnossa. Lohkon valinnassa tulisi välttää metsälohkoja ja metsänreunoja, joissa peurat, kauriit, hirvet ja jänikset viihtyvät.
Kasvuston rakenne on olennainen menestystekijä syysrapsin viljelyssä onnistumisessa. Mikäli kasvusto on liian tiheä tai jääntiviljaa ja rikkakasveja on runsaasti, syntyy kasvustossa liikaa kilpailua. Kilpailu voi aiheuttaa turhaa varren pituuskasvua, jolloin taimien kasvupisteet nousevat ylös kasvustossa, mikä lisää talvituhoriskiä. Tavoitteena on riittävän harva, kuitenkin maata peittävä kasvusto missä on voimakkaat vahvajuuriset taimet.
Aikaisesta kylvöajankohdasta (heinä-elokuun vaihde) johtuen syysöljykasvien esikasveiksi soveltuvat parhaiten kesanto, nurmet, aikaiset viljat ja herne.
Syysrypsin pakkasenkestävyys on erinomainen ja se karaistuu syksyllä nopeasti. Syysrapsi kestää -20 asteen pakkasen ilman lumisuojaa. Jo vähäinenkin muutaman sentin kevyt lumikerros antaa pakkassuojaa kovemmille pakkasille.
On huomioitava, että keväällä kasvusto voi olla lehdistöltään täysin tuhoutuneen näköinen lumien sulaessa, mutta kasvupiste on silti elossa, ja harvakin kasvusto voi tuottaa kannattavan sadon voimakkaamman haaroittumisen takia.
Tämän tekstin lähteenä on käytetty osittain vyr.fi -sivuston viljelyopasta.