Syysöljykasveista luomussa viljellään yleisimmin syysrypsiä lopetettavan nurmen jälkeen. Syysrypsin viljelyssä korostuu lohkovalinta. Lohkon pitää olla hyvin vettä läpäisevä eikä siinä saa olla vettä kerääviä painanteita.
Ennen syysrypsin kylvöä tehtävillä toimenpiteillä pyritään parantamaan edellytyksiä onnistuneelle talvehtimiselle. Maan vedenläpäisykykyä voidaan parantaa viljelemällä esikasveina syväjuurisia kasveja ja tarvittaessa myös mekaanisesti muokkaamalla jankkuroinnilla. Jankkurointi kannattaa tehdä ensimmäisenä viherlannoitus vuonna, jotta viherlannoituskasvien juuristo ehtii stabiloida mekaanisen muokkauksen vaikutuksen.
Syysrypsin paras esikasvi on apila/mailasnurmi, jotta saadaan hyvä typpivaikutus. Rikkakasvitorjunnan ja hyvän kylvöalustan saamiseksi nurmen lopetus kannattaa tehdä rikkomalla nurmikasvusto matalalla muokkauksella esimerkiksi kultivoimalla. Kasvuston annetaan kuivahtaa, jolloin myös mahdollisia kestorikkakasveja saadaan kuritettua. Kasvuston kuivatusta voi tehostaa juolannostimella, joka heittää kasvuston maan pinnalle kuivamaan. Lopuksi maa kynnetään muutamaa senttiä muokkauksia syvemmälle, jotta saadaan nostettua kosteampaa maata pintaan.
Etanat voivat olla ongelma etenkin nurmen jälkeen. Nurmen mekaaninen lopetus ja kokkareiden rikkominen jyräämällä vähentää etanoiden määrää pellolla. Rautafosfaattia voidaan käyttää myös luomussa. Varmin tulos saadaan, kun syöttirakeet levitetään heti kylvön jälkeen ennen kuin etanat ehtivät tuhota kasvustoa.
Syysrypsille kannattaa kylvää aluskasvi syksyllä tai viimeistään keväällä kilpailemaan rikkoja vastaan. Hyviä aluskasveja voisivat olla valkoapila ja monivuotiset heinäkasvit.