RypsiRapsi 2025 -hankkeen koetoiminta koostui koeruutukokeista, jotka toteutettiin Inkoon Västankvarnin koetilalla ja Pohjanmaalla Isokyrön, Lapuan ja Vaasan alueilla sekä havaintokokeista, joita toteutettiin eri puolilla Suomea, lähinnä Etelä-Suomen, Satakunnan ja Pohjanmaan alueen viljelijöiden pelloilla. Koetoiminta keskittyi vaihtoehtoisten tuholaistorjunnan menetelmien kehittämiseen, kasvustorakenteen säätelyyn kevätöljykasveilla sekä syysöljykasvien viljelyvarmuuden parantamiseen. Keskeisinä käytännön viljelyä palvelevina tuloksina nousivat houkutuskaistojen käyttö kirppojen ja rapsikuoriaisen torjunnan osana, kylvötiheyden alentaminen hybridilajikkeilla kevätrapsilla sekä syysöljykasvien talvehtimisen varmistaminen riittävän aikaisella kylvöajalla, nopean taimettumisen varmistamisella sekä kasvupisteen pitämisellä matalana. Lisäksi kokeissa nousi esille, että syysöljykasvien kylvötiheyttä tulisi nostaa Suomen oloissa nykyisestä suosituksesta. Havaintokokeissa saatiin myös lupaavia tuloksia hirvieläinten karkottamisesta Trico-karkoteaineella.
Koeruutukokeita tehtiin 8 kpl koskien kevätöljykasveja sekä 3 kpl koskien syysöljykasveja, mutta yhteensä eri kokeita yli vuosien toistot huomioiden oli 21 kpl. Kevätöljykasvien kylvötiheyskokeita toteutettiin kaikkina kolmena vuonna Västankvarnissa ja vuonna 2020 Pohjanmaalla tavoitteena selvittää vaikutus kasvustorakenteeseen, tuleentumiseen ja satoon. Houkutuskasvikokeita kirppojen ja rapsikuoriaisen torjunnan osana toteutettiin vuosina 2020–2021 Västankvarnissa. Lisäksi selvitettiin valkokukkaisen rapsin sekä seoskasvustojen vaikutusta rapsikuoriaisen aiheuttamiin tuhoihin. Kasvunsäädekokeita toteutettiin 2021–2022 ja typpilannoituskokeita vuonna 2021 Västankvarnissa. Syysöljykasvien kylvöaika ja kylvötiheyskokeita tehtiin Västankvarnissa vuosina 2020–2021 ja 2021–2022, mutta näistä jälkimmäiset tuhoutuivat talven aikana. Niistä kuitenkin mitattiin jäännöstypen määriä. Pohjanmaalla tehtiin syysrypsin typpiporraskokeita 2020–2021 ja 2021–2022 keväisen typpilannoituksen säätämiseen syksyn biomassan perusteella.
Havaintokokeita tehtiin Etelä-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla koskien kevätöljykasveja 9 kpl ja syysöljykasveja 3 kpl. Yhteensä havaintokokeissa oli mukana 18 eri tilaa. Kevätöljykasvien havaintokokeissa testattiin eri kylvötiheyksiä, muokkausmenetelmiä sekä houkutuskaistoja ja eri houkutuskasvien tehoja. Syysöljykasveilla mitattiin syksyisen biomassan määrää ja taimien kokoa talvehtimista ajatellen, lajikkeiden eroja, testattiin Trico-karkotetta hirvieläintuhojen vähentämiseen sekä tehtiin loispistiäisen havainnointia rapsikuoriaisen vaivaamilla syysrypsilohkoilla. Useita syysöljykasvien havaintokokeita syksyisen kasvun mittaamisen ja eri perustamismenetelmien, kuten jyrsinkylvön osalta, tuhoutui talven 2022 aikana.
RypsiRapsi 25 -hankkeen selkeimpiä uusia käytäntöjä osoittava tulos oli houkutuskaistojen perustaminen ja niiden ottaminen mukaan osaksi viljelytekniikkaa ja tuholaisten hallintakeinoja. Hankkeessa testattiin parhaat menetelmät toteuttaa houkutuskaistoja tai -reunuksia toisaalta tuholaispaineen vähentämiseksi ja toisaalta tuholaispaineen ennakoimiseksi. Hankkeessa saatiin myös alustavia tuloksia seoskasvustojen toimimisesta osana tuholaisten hallintaa, mutta samalla myös turvaamaan pölyttäjävaikutusta ja luontaisten vihollisten ylläpitoa. Luontaisten vihollisten (erityisesti loispistiäinen) elinoloista ja niiden turvaamisesta tehtiin myös alustavia selvityksiä. Valkokukkaisen rapsin ei todettu vähentävän rapsikuoriaistuhoja. Sen sijaan sen todettiin houkuttelevan runsaasti kimalaisia. Lisäksi hankkeessa ohjeistettiin selkeästi kestävät kemiallisen torjunnan ohjelmat huomioiden turhien torjuntaruiskutusten välttäminen ja resistenssin ehkäiseminen, mikä vaikutti mm. siihen, että tiedossa on nyt laajemmin, ettei pyretroideja kannata käytetä rapsikuoriaisen torjuntaan, vaikka ne niille sallittuja aineita ovatkin.
Tämä oli toinen selkeä kokonaisuus, jota selvitettiin hankkeessa sadontuotannon turvaamiseksi ja toisaalta viljelyvarmuuden parantamiseksi. Harvemmassa kylvössä öljykasvien varsi on tukevampi, sivuversoja syntyy enemmän ja lakoriski on pienempi. Tiheämmässä kylvössä päästään tasaisempaan tuleentumiseen, mutta lakoriski ja pahkahomeriski lisääntyvät. Hankkeen kokeissa todettiin, että hybridilajikkeilla voidaan alentaa kylvötiheyttä, kun taas populaatiolajikkeet hyötyvät tiheästä kylvöstä. Satoero eri kylvötiheyksillä oli kuitenkin pieni, mutta näillä säätelykeinoilla voidaan vaikuttaa viljelyvarmuuden parantamiseen ja niitä voidaan ottaa käyttöön riippuen mm. maalajista. Hankkeessa tuli myös vahvasti esille, että kevätöljykasvien viljelyä voitaisiin laajentaa uusille alueille, esimerkiksi kevätrypsiä enemmän Keski- ja Itä-Suomeen, joissa tuholaispaineet ovat vähäisemmät.
Yksi hankkeen päätavoitteista. Hankkeessa tehtiin koeruutu- ja havaintokokeita syysöljykasveilla, mutta valitettavasti talvikauden mittavien tuhojen takia jälkimmäinen koevuosi 2021-2022 menetettiin. Aiempien vuosien kokeista voitiin kuitenkin todeta, että kylvöajasta ei saa myöhästyä. Kylvö on tehtävä viimeistään elokuun ensimmäisellä viikolla, jotta lämpösummaa taimettumisen jälkeen ehtii kertyä vähintään 450 astetta. Myöhäisemmässä kylvöajassa menetetään satoa noin tuhat kiloa hehtaarilta ja lisäksi talvehtiminen vaarantuu. Nopeammin kehittyvät lajikkeet eivät pystyneet kompensoimaan myöhäisempää kylvöä. Kokeissa tuli esille, että syysrapsin kylvötiheyssuositusta olisi syytä nostaa nykyisestä 50 kpl neliöllä 75-100 kpl:seen neliöllä. Kasvupiste ei nouse tiheämmässä kylvössä, ja riski kasvupisteen nousulle on vasta kun lämpösumma on yli 450 astetta. Hankkeissa tuotettiin paljon tietoa eri syysrapsilajikkeista, niiden talvenkestävyyksistä ja satopotentiaaleista. Hankkeen tuloksena suositeltiin syysrypsin viljelyn laajentamista pysyvämmän lumipeitteen alueelle, koska nähtiin sen hyvät talvehtimisen edellytykset pohjoisemmissa osissa maata. Hankkeessa tuotettiin tietoa syysrypsin kevään typpilannoitusmäärän suositusten pohjaksi syksyn biomassan perusteella. Näiden lopulliset tulokset jäävät julkaistavaksi hankkeen päättymisen jälkeen. Hirvieläintuhojen vähentämistä testattiin menestyksellisesti Trico-karkoteaineella, ja sen hyväksymistä peltokasveille odotellaan (rekisteröinti todennäköisesti vasta 2024).