Käytännön Maamies julkaisi numerossaan 10/2014 koosteen kymmenen vuoden takaisen satokisan tuloksista ja syysrapsin viljelystä yleisestikin. Tämän vuoden hyviä satonäkymiä selittää erinomainen syksy 2024. Lämpöä riitti pitkään ja kasvustot ehtivät kehittyä vahvoiksi. Vuoden 2014 satokisa käytiin niin ikään suotuisissa olosuhteissa. 2014 ja 2025 löytyy muitakin yhtäläisyyksiä, sillä kevät tarjosi molempina vuosina maaliskuussa lämpöä, jolloin monet kasvustot lähtivät kasvuun ja huhtikuun pakkaset aiheuttivat niille tappioita. Kenties selvin ero vuosien välillä on ollut touko-kesäkuun kasvuolosuhteissa: 2025 kasvustot saivat sateita paikoitellen erittäinkin runsaasti, kun taas 2014 alkukesä oli kuivempi ja ajoittain kuumakin. Molempina vuosina kukinta oli kuitenkin hyvä, kestäen pääsääntöisesti nelisen viikkoa.
Rikkakasvien torjumisella valtava merkitys
KM:n jutussa vuonna 2014 haastatellun viljelijä Ilkka Kouvon vinkit syysrapsin viljelyyn pätevät edelleen: kylvö pitää tehdä aikaisin, rikkakasvit ja etanat tulee torjua perusteellisesti ja kasvupiste on pidettävä matalana kasvunsääteiden avulla. Kouvo huomautti vuoden 2014 haastattelussa, että harvakin kasvusto voi tuottaa hyvän sadon: 10-20 tainta neliöllä voi riittää, kunhan joukossa ei ole rikkakasveja. Kylvömääräsuosituksissa on kymmenen vuoden takaiseen verrattuna tapahtunut jonkin verran muutoksia. Aiempien 50-60 siementä/neliö sijaan suositukset ovat entistä useammin 70 -75 siementä/neliö, varsinkin jäykemmillä mailla. Liian tiheäksi kasvustoa ei kuitenkaan kannata tehdä ”varmuuden vuoksi”, jottei taimien kasvupisteet nouse kilpailun takia liian korkeiksi.
Rikkakasvien torjunnan osalta Kouvo mainitsi vuoden 2014 haastattelussa erikseen saunakukat, sillä ne itävät toukokuusta lokakuulle ja haittaavat paitsi kasvua, myös puintia. Kouvo myös huomautti, että keväällä pellosta löytyvät rikkakasvit ovat paljon pahempi juttu, kuin harva kasvusto. Rikat vaikuttavat myös kasvunsääteiden käytön tarpeeseen, sillä joutuessaan kilpailemaan rikkakasvien kanssa, rapsin kasvupiste nousee herkästi liian korkealle. Sama pätee kilpailuun viljan sängen kanssa.
Puolikääpiölajikkeisiin luotetaan
Satokisassa vuonna 2014 oli mukana kahdeksan kisaajaa, joista viidellä oli käytössä sama lajike, puolikääpiö hybridi Pioneerin Maximus. Tämä lajike on sittemmin poistunut markkinoilta, mutta saanut seuraajakseen PX128:n, joka on Ruokaviraston tilastointien mukaan suosituin lajike kaudella 2024-2025. Valtaosa satokisan lajikkeista oli puolikääpiöitä hybridilajikkeita, ja niitä viljellään Suomessa nykyisinkin yleisesti, joskin esim. 2024-2025 kolmanneksi ja neljänneksi suosituimmat lajikkeet ovat normaalipituiset Syngentan Florian ja Alibaba. KM:n haastattelussa 2014 Borealin öljykasvinjalostaja Katja Hämäläinen vertaili puolikääpiöitä ja normaaleja lajikkeita mainiten, että puolikääpiöt lähtevät kasvuun hitaammin, kuin pitkät lajikkeet, mikä voi olla epävakaina keväinä eduksi: kasvustot saattavat kestää yöpakkasia paremmin. Toisaalta hidas kasvuunlähtö antaa rikkakasveille etulyöntiaseman.
Syysöljykasvien kylvöajankohta herättää paljon keskustelua ja se onkin yksi tärkeimmistä tekijöistä hyvän kasvuston muodostumiseksi. Parhain ajankohta on yleensä heinäkuun lopusta elokuun toiselle viikolle asti ja 20.8. pidetään takarajana syysrypsille. Syysrapsi tarvitsee pidemmän kasvuajan ja siksi se pitäisi saada kylvettyä tätä aikaisemmin. Vuoden 2014 satokisan rapseista vain yksi oli kylvetty heinäkuussa ja kaikki loput elokuussa. Voittajakasvuston kylvöaika oli niinkin myöhäinen, kuin 19.8. – onneksi syksy oli pitkä ja lämmin.
Syysrapsin typpitarve on suuri
”Syysrapsin sato tehdään syksyllä” -lausahdus pitää paikkansa. Rapsin kasvu on syksyllä hämmästyttävän kovaa ja siihen se tarvitsee riittävästi ravinteita. Vuoden 2014 satokisassa kärkikaksikko käytti kylvölannoituksen typpimääränä 30 kg:a hehtaarille ja keväällä molemmat kisaajat jakoivat lannoituksen: Martti Yli-Kleemola kolmeen ja toiseksi tullut Asko Korvenoja kahteen. Yli-Kleemolan ensimmäinen oli 22.4. annettu typpilannoitus ja myöhemmissä lannoituksissa keskityttiin lisäksi riittävään rikin ja boorin saantiin. Yhteensä Yli-Kleemolan rapsikasvusto sai typpeä 160 kg/ha. Korvenoja käytti molemmissa kevään lannoituksissa samaa rikkipitoista typpilannoitetta.
Syysöljykasvien lannoitukseen panostaminen saattaa arveluttaa, kun talvi voi pahimmillaan tuhota kasvuston kokonaan. Taloudellista riskiä voi kuitenkin pienentää suunnittelemalla jo etukäteen mitä lohkolle talvituhojen iskiessä tekee. Syysrapsin tai -rypsin syksyllä sitomat ravinteet ovat joka tapauksessa pellolla käytettävissä talven jälkeen, eikä syksyllä tehty lannoituspanostus mene hukkaan, mikäli lohkon joutuu kylvämään jollain muulla kasvilla keväällä uudelleen.
Puinnissa on pelivaraa, mutta kaluston on oltava kunnossa
Syysrapsin puintiaika antaa viljelijälle pelivaraa, sillä sateet eivät yleensä alenna sadon laatua. Puimurille kasvusto voi olla kova pala, sillä korkea ja jykevä kasvusto vaatii voimaa. Kouvo ohjeisti vuoden 2014 satokisan yhteydessä, että puimurissa tulisi olla pystyterä tai rapsinpuintipöytä. Kisan voittanut harjavaltalainen Martti Yli-Kleemolakin korosti erityisesti pystyterän merkitystä ja huomautti sen olevan kätevä myös herneen ja härkäpavun puinnissa. Yli-Kleemola arvioi, että ilman pystyterää satotappiot olisivat olleet monta sataa kiloa hehtaarilta. Kasvunsääteiden käyttö on järkevää puinninkin kannalta: matalamman kasvuston sadonkorjuu on helpompaa.
Huippusadot ovat mahdollisia
Syysrapsin satokisassa 2014 sadot määritettiin pellon parhaimmasta kohdasta hehtaarin alalta. Tulokset kuvasivat siis satopotentiaalia, mutta puitujen lohkojen keskisadot olivat siltikin eurooppalaista tasoa: 3-4 tonnia/ha, heikoilta paikoilta pari tonnia. Hehtaarisadot olivat suurempia, kuin mitä Suomen tai Ruotsin silloisissa lajikekokeissa oli saatu.
Vuonna 2014 Iso-Britannian keskisato oli 3,5 tn/ha. Kuluvan vuoden satotuloksia ei Iso-Britanniasta ollut tätä juttua kirjoitettaessa saatavilla, mutta vuoden 2024 keskisato oli alle 3 tn/ha. Vuodesta 2010 lähtien brittien satotulokset noudattavat hyvin samanlaista kaavaa: 2-3 vuoden välein satotasoissa on ollut selviä nousuja ja ”välivuosina” sadot ovat painuneet 3 tn/ha tuntumaan. Suomen satotasotilastoja on syysrapsin vähäisen viljelyn takia niukasti saatavilla, mutta Luonnonvarakeskuksen tietokannan mukaan vuosina 2022-2024 keskimääräinen satotaso on ollut 1530 kg/ha. Satotaso on ollut siis puolet vähemmän brittien satotasoista. Syysrapsin satotasoero maidemme välillä on samaa luokkaa, kuin esimerkiksi ohralla ja kevätvehnällä.
Satokisan toiselle sijalle vuonna 2014 yltäneen orimattilalaisen Asko Korvenojan 4807 kg/ha satotulos oli jäädä saamatta, sillä kasvusto näytti keväällä niin huonolta, että Korvenoja oli valmis rikkomaan pellon. Samoin myöhemmin kesällä saunakukan takia Korvenoja ehti pelätä sadon menetystä, mutta puintiajan koittaessa saunakukat olivat kuihtuneet pois ja sadonkorjuukin sujui ongelmitta. Talvituhot syysrapsilla ovat Suomessa harmillisen yleisiä, mutta keväällä kannattaa silti seurata kasvuston toipumista maltilla. Korvenojan kokemukset ovat tästä edelleen hyvä esimerkki.
Sääolosuhteisiin emme voi vaikuttaa, mutta niiden varalle on paljon tehtävissä. Ilkka Kouvo kiteytti syysrapsin viljelyohjeensa vuoden 2014 haastattelussa kahteen lauseeseen: ”Jos kokeilette rapsia, tehkää se kunnolla. Muuten se ei onnistu.”
Kuluvan vuoden puinnit ovat alkaneet ja tilanne on erittäin kutkuttava: onnistumista ei tarvitse arvuutella, vaan kyse on lähinnä siitä, miten paljon onnistutaan.
Jutun on kirjoittanut Rypsin ja rapsin viljelyvarmuuden ja -määrän lisääminen eli VARPSI-hankkeen toimenpiteenä Johanna Pihala, Pyhäjärvi-instituutti, 15.8.2025.