Lajikkeista

Syysrapsin kylvömäärä on 40–50 kpl/m2. Hybridisyysrapsien siemenet myydään kylvöyksikköinä esim. 1,5 miljoonaa peitattua siementä pakkauksessa (siemensäkissä). Jos kylvetään 50 kpl/m2 niin yksi yksikkö riittää noin 2,5 hehtaarille. Kylvömäärä on vain noin 3 kg/ha.

Syysrypsin kylvösiemenmäärä on suurempi kuin syysrapsilla ja tavoite kasvutiheys on noin 100 kpl/m2. Kylvösiemenmäärä on silti vain noin 3 kg/ha, koska siemenen koko on huomattavasti pienempi kuin syysrapsilla.

Populaatiosyysrapsilajikkeita suositellaan kylvettäväksi vähän enemmän kuin hybridilajikkeita. Hybridilajikkeilla on nopeampi kasvuun lähtö syksyllä kuin populaatiolajikkeilla, joten ne täyttävät pinta-alan paremmin kuin populaatiolajikkeet.

Sekä syysrypsi että syysrapsi tulisi kylvää heinä-elokuun vaihteessa - mieluiten ennen elokuun puoliväliä. Kylvössä haasteena voi olla riittävä kosteus siementen itämiseen. Paras kylvöaika syysrapsille on heinäkuun 25 – elokuun 10 päivän välinen aika. Ehdoton takaraja nykylajikkeilla on elokuun 20 päivä. Syysrapsi talvehtii parhaiten, kun se on ehtinyt muodostamaan syksyllä 8 kasvulehteä, juurenniskan paksuus 8 mm ja juuren pituus 8 cm. Taimettumisen jälkeen optimaalinen lämpösummakertymä syysrapsille on noin 450 astetta. Liian aikaisin kylvettäessä kasvusto rehevöityy ja talvehtiminen on epävarmempaa, koska ravinteet loppuvat kesken.

Etanoiden torjuntaan tulee varautua jokaisena kylvövuonna. Kyntö vähentää etanaongelmia, mutta siitä huolimatta usein torjuntatarvetta on. Nurmen jälkeen etanaongelma on usein suurempi kuin viljan jälkeen.

Syysrypsilajikkeita on tällä hetkellä tarjolla 2 lajiketta: Largo ja Legato, jotka ovat talvenkestävyydeltään hyviä, pitkävartisia, mutta laonkestäviä lajikkeita.

Syysrapsilajikkeita on 6 kpl, ja niistä eniten viljelty on Pioneer Maximus eli PR44D06, joka on puolikääpiö hybridilajike. Tämän lisäksi viljelyssä on DK Imistar CL, puolikääpiö Clearfield hybridilajike, Armstrong, kasvuajaltaan melko aikainen hybridilajike, Thure, puolikääpiö hybridilajike ja PR46W24 hybridilajike. Vectra -hybridilajikkeen viljely on vähenemässä.

Ulkomaisia syysöljykasvilajikkeita testataan ja haetaan koko ajan Suomen oloihin sopivia, talvenkestäviä vaihtoehtoja.

Lisää lajikkeista:

https://boreal.fi/lajike/oljykasvit/

https://www.peltosiemen.fi/oljykasvit/

https://www.tilasiemen.fi/index.php/fi/lajikkeet

https://proagriaverkkokauppa.fi/tuote/nina_toukoluoto/peltokasvilajikkeet_2020/9789518082845

Mitä ovat hybridilajikkeet?

Hybridilajike tuotetaan huolella valitun äiti- ja isälinjan avulla. Hybridilajikkeen elinvoima ja korkea satopotentiaali perustuvat ns. heteroosi-ilmiöön, mikä saadaan aikaan yhdistämällä perimältään mahdollisimman erilaisia ja tarkasti valikoituja vanhemmaislinjoja uudeksi lajikkeeksi. Lajikkeen äitilinja on koirassteriili eli se ei kykene tuottamaan elinkykyistä siitepölyä. Hybridisiemen syntyy, kun koirassteriilin äitilinjan viereen kylvetään siitepölyä normaalisti tuottava isälinja. Hybridilajikkeen isälinjassa on siitepölytuotannon palauttava geeni, minkä avulla äitilinjasta korjatusta siemensadosta kasvaa normaalisti siitepölyä ja satoa tuottava kasvusto.

Viljelijän tuottama hybridilajikkeen siemensato ei kuitenkaan enää kelpaa kylvösiemeneksi, sillä hybridien jalostusmenetelmästä ja ominaisuuksista johtuen satotaso laskee olennaisesti seuraavassa sukupolvessa. Hybridilajikkeen siementuotantokustannukset ovat tavallista vapaasti pölyttyvää lajiketta korkeammat. Hybridilajikkeen kylvömäärä on kuitenkin alhaisempi, mikä osaltaan alentaa kylvösiemenkustannuksia. Kevätrypsistä ei ole saatavilla hybridilajikkeita.

Kasvinsuojelu

Syysöljykasveilla ei ole syksyllä tuholaisista juuri haittaa etanoita lukuun ottamatta. Syysmuotoisten kasvien kylvöä on syytä välttää lohkoilla, joilla etanoita esiintyy runsaasti. Kyntö vähentää tehokkaasti etanoita. Nurmen jälkeen ei suositella suorakylvöä etanariskin takia. Myös kokkareinen maanpinta houkuttelee etanoita. Etanoiden kemialliseen torjuntaan voi käyttää rautafosfaatti-valmistetta, ja lohkon reunojen käsittely voi usein riittää.

Peurat, kauriit ja jänikset voivat joskus aiheuttaa ongelmia syysöljykasvien taimille ennen lumen tuloa. Eläinten karkottamiseen voi käyttää mm. lippusiimoja eläinten kulkureiteillä.

Keväällä syysöljykasveilla ei ole kirppaongelmia ja rapsikuoriaisten ongelma on kevätöljykasveja vähäisempi. Rapsikuoriaiset lentävät syysöljykasveille vasta juuri ennen kukinnan alkua. Myös mahdolliset kaalikoiongelmat ovat syysöljykasveilla kevätöljykasveja vähäisemmät.

Vihreät valmistuvat lidut houkuttelevat joskus lintuparvia, jotka voivat tehdä pahaa tuhoa kasvustoissa. Lintuparvet voivat siirtyä syysrypsiltä syysrapsille ja sieltä edelleen kevätöljykasveille.

Rikkakasvien torjunta syksyllä on tärkeää, jotta vältetään niistä aiheutuvat talvehtimisongelmat. Rikat ja jääntivilja lisäävät kasvien keskinäistä kilpailua, minkä takia kasvit kasvavat liikaa pituutta ja eivät tukevoidu.

Syysrapsille suositellaan kuivamädän torjuntaan syysruiskutusta metkonatsolia tai tebukontsolia sisältävillä valmisteilla. Syksyinen ruiskutus noin nelilehtiasteella edistää myös kasvupisteen pysymistä maan pinnan läheisyydessä. Kasvupisteen pysyminen maan pinnan läheisyydessä edistää talvehtimista ja vähentää pakkasvaurioita.

Syysöljykasveilla pahkahomeen esiintymisriski on usein kevätöljykasveja pienempi. Torjunta tulee tehdä tarpeen mukaan vastaavilla valmisteilla kuin kevätöljykasveilla. Möhöjuuren torjumisen vuoksi öljykasveja ei tule viljellä samalla lohkolla useammin kuin 5. vuoden välein.

Lähteenä on käytetty osittain https://www.vyr.fi/rypsin-ja-rapsin-viljelyopas/